DeepVersity  
The Inner Architecture of Body, Mind and Consciousness​

Ihmisen fysiologiaa kuvataan usein mekaanisin ja yksinkertaistetun materiaalisten ilmiöiden kautta. Hormonit kiertävät, glukoositasot vaihtelevat, lihakset supistuvat, hermosto aktivoituu jne.

Ei mainintaakaan, että näin ei olisi, mutta biologiset prosessit eivät tapahdu satunnaisesti.
Ne tapahtuvat informaation ohjaamina. Ihmistä voidaan tarkastella paitsi biokemiallisena järjestelmänä myös informaatiota käsittelevänä järjestelmänä, joka on organisoitunut säätelyn ympärille.

​

 

Keho tarkkailee aina ja toimii vasta vasteena keräämälleen informaatiolle

​

​

Jokainen fysiologinen vaste alkaa havaitsemisesta, aina.

​

Erikoistuneet reseptorit rekisteröivät jatkuvasti mm:

​

​

• verensokeritasoja

• happipitoisuutta

• mekaanista venytystä

• tulehdusvälittäjäaineita

• lämpötilan muutoksia

• sosiaalisia vihjeitä

• “viskeraalisia viestejä”

​

​

Nämä signaalit kulkevat hermostollisia, hormonaalisia ja immunologisia reittejä pitkin. Niitä verrataan jatkuvasti aiempiin odotuksiin ja integroidaan säätelypäätöksiin.

​

Esimerkiksi:

​

• Painetta ja venytystä aistivat reseptorit vaikuttavat autonomiseen säätelyyn aivorungon kautta.

• Sytokiinit viestivät keskushermostolle neuroimmunologisten yhteyksien välityksellä.

• Insuliinin eritykseen vaikuttaa paitsi glukoositaso myös ennakoiva hermostollinen aktivaatio, joka liittyy odotuksiin ja meneillään olevaan laajempaan kontekstiin.

​

 

Informaation tasolla tapahtuvat muutokset edeltävät aina aineenvaihdunnan muutoksia.

​

 

Ennakoiva säätely

​

​

Moderni neurotiede kuvaa hermostoa enenevissä määrin ennakoivana järjestelmänä.

​

​

Ennakoivan prosessoinnin mallien mukaan hermosto muodostaa jatkuvasti odotuksia sekä ulkoisesta ympäristöstä että sisäisestä tilasta. Saapuvia signaaleja verrataan näihin ennusteisiin. Poikkeamat – niin kutsutut ennustevirheet – ohjaavat hienosäätöä.

​

​

Tähän ilmiöön liittyy selkeitä mitattavissa olevia fysiologisia seurauksia, kuten:

​

• Ennakoitu stressi voi nostaa kortisolitasoa jo ennen varsinaista tapahtumaa.

• Plasebovaikutukset aktivoivat elimistön omia opioidi- ja dopamiinijärjestelmiä.

• Koettu hallinnan tunne voi muokata tulehdusvastetta.

​

 

Fysiologia ei ole pelkästään reaktiivista. Se on ennakoivaa.

Organismi ei reagoi vain siihen, mitä tapahtuu. Se reagoi siihen, mitä se ennakoi tapahtuvan.

​

​

 

Fysiologisten toimintojen säätely on älykkäästi järjestäytynyttä informaatiota

​

 

Autonominen hermosto heijastaa jatkuvaa arviota turvallisuudesta ja kuormituksesta.

​

​

Sydämen sykevaihtelu (HRV) on mitattava autonomisen joustavuuden indikaattori. Matala HRV on yhdistetty krooniseen stressikuormaan, tulehdustasapainon häiriöihin ja heikentyneeseen sopeutumiskykyyn.

​

​

Hypotalamus–aivolisäke–lisämunuaisakseli (HPA-akseli) koordinoi energian jakautumista ennakoidun kuormituksen mukaan.

​

​

Immuunijärjestelmä mukautuu paitsi taudinaiheuttajiin myös koettuun uhkaan ja pitkäkestoiseen stressiin.

​

​

Nämä järjestelmät eivät toimi erillään. Ne ovat jatkuvassa informaation vaihtamisen tilassa. Keho ei ole kokoelma irrallisia mekanismeja. Se on vuorovaikutteisten prosessien verkosto.

​

​

 

Kun informaatio vakiintuu pysyviksi rakenteiksi

​

​

Silloin kun ennakoivat mallit pysyvät joustavina, myös säätely kalibroituu tehokkaasti uudelleen.

Kun ennakoivat mallit jäykistyvät, fysiologia alkaa stabiloitua vinouman ympärille.

​

​

Pitkittynyt ennakoiva stressi voi mm:

​

• muuttaa kortisolin vuorokausirytmiä

• vaikuttaa aineenvaihdunnan substraattipreferenssiin

• nostaa matala-asteisen tulehduksen perustasoa

• kaventaa autonomista joustavuutta​

​

 

Ajan myötä informaatio muuttuu rakenteeksi. Tästä rakenteesta taas alkaa muodostua elimistön perustaso ja perustasosta tulee identiteetti.

​

​

Tämä ei ole vertauskuva, se on logiikka, jolla kompleksisten järjestelmien adaptiivinen vakiintuminen toimii.

​

 

Molekyylireduktiosta systeemiajatteluun, systeeminäkökulmasta terveyskäsitykseen

​

​

Näkökulma, joka tarkastelee elimistöä informaatiota käsittelevänä järjestelmänä ei luonnollisesti pyri kiistämään biokemiaa. Tavoitteena on jäsentää sekä hahmottaa biokemialliset toiminnot systeeminäkökulmasta.

​

 

Hormonit ja sytokiinit eivät ole vain molekyylejä, ne ovat ennen kaikkea viestinvälittäjiä. Hermoston aktivaatiomallit eivät ole satunnaisia, vaan ilmentävät monimutkaisia säätelypäätöksiä.

​

 

Biologinen rakenne voidaan nähdä vakiintuneena informaation organisoitumisena. Kokemus ei ole tästä prosessista irrallinen, se on kiinteä osa prosessia, sen kerrostunut ilmentymä.

​

​

Tästä näkökulmasta tarkasteltuna terveys ei voi olla vain yksittäisten muuttujien optimointia. Se on informaation koherenttia integraatiota järjestelmien välillä. Kun informaation kulku vääristyy, fysiologia kompensoi. Kun informaation kulku selkeytyy, sopeutumiskyky kohenee.

 

​

Jos keho nähdään informaatiota käsittelevä järjestelmä, niin silloin:

​

• Kontekstilla on biologista merkitystä.

• Havainto vaikuttaa resurssien jakautumiseen.

• Säätelyn uudelleenkalibrointi on yhtä tärkeää kuin esimerkiksi ravitsemuksellinen syöte.

• Tulkinta osallistuu fysiologiaan.

​

​

Pitkäaikainen terveystasapaino ei heijasta vain sitä, millaiset elintavat ovat vaan sitä, miten järjestelmä organisoi kohtaamansa tapahtumat.

​

 

Organismi ei toimi pelkän polttoaineen varassa. Se toimii tulkittujen signaalien varassa.

​

 

Lisälukemista

​

Heille, jotka haluavat syventyä tämän näkökulman tieteelliseen taustaan, seuraavat tutkimussuunnat tarjoavat hyödyllisiä lähtökohtia:

​

 

• Ennakoivan prosessoinnin (predictive processing) mallit neurotieteessä

• Interoseptiota ja aivosaareketta (insula) koskeva tutkimus

• Psykoneuroimmunologinen tutkimus ja stressin vaikutus immuunijärjestelmään

• Sydämen sykevaihtelua (HRV) ja autonomista joustavuutta käsittelevä tutkimus

• Allostaattisen kuormituksen teoria pitkäaikaisessa stressissä

• Plasebo- ja nosebovaikutusten neurobiologia (endogeeniset opioidi- ja dopamiinijärjestelmät)

• Kompleksisuustiede ja adaptiiviset biologiset järjestelmät​

​

 

Nämä tutkimussuunnat eivät tarjoa yhtä yhtenäistä selitystä, mutta ne avaavat sitä, kuinka säätely, ennakointi ja informaation organisointi kietoutuvat biologisiin prosesseihin.

​

Kirjoittanut Natassa Aaltonen